AE5486D5-A8AA-4910-A686-E2485FA88917.jpgMinä muistan jokaisen tuskaisen minuutin, jokainen sekunti kesti iäisyyden. Muistan sen kolkkouden sisällä. Kammottava tunne kiersi mahassa. Pyöri siellä kuin myrsky. Ravisteli sielua. Rymisteli sydämen kammioissa. Ei ollut piilopaikkaa. Oli vain oltava ja annettava koskea. Unessa olin turvassa. Herätessä painajainen jatkui. Kätkin kaiken, saumat repeili kuitenkin jo. Nahka rupesi antamaan periksi. Kotona seinät tulivat lähelle, nurkat toivat lohtua. Suru etsi surua. 

Kello jatkaa kulkuaan. Viisarit eivät muistuta enään joka sekunnista. Nahka sai paikkoja, sydän sydämestä lohtua. 
Sain enemmän kuin uskalsin toivoa. Sain enemmän kuin koskaan osasin edes unelmoida.